Ensimmäinen lukuvuosi Maunulan yhteiskoulussa ja osana koulun opiskeluhuoltoryhmää on nyt osaltani takanapäin, toimiessani koulun arjessa oppilashuollon matalankynnyksen aikuiskontaktina, työnimikkeeni kulkiessa niin nuorisokasvattajana kuin kasvatusohjaajana. Oppilaiden päästyä kesälomille viime lauantaina, olen tällä viikolla pystynyt käyttämään työaikaani niin tulevan lukuvuoden suunnitteluihin, kuin myös käymään läpi kulunutta lukuvuotta raportin kirjoittamisen muodossa. Raportin kirjoittaminen kuuluu osana Opetushallituksen rahoittamaa koulun kehittämishanketta, jonka myötä myös omakin työkuvani on muodostunut ja ollut mahdollinen. Raportissa olen käynyt läpi mitä kaikkea olen kuluneen vuoden aikana tehnyt, yhteistyöstä niin oppilashuollon kuin opettajien kanssa, sekä yleisesti onnistumisen ja myöskin turhautumisenkin kokemuksista. Tässä blogikirjoituksessa haluan kirjoittaa lisää nimenomaa moniammatillisen yhteistyön merkityksestä ja sen sujuvuudesta.
Työssäni toimin päivittäin yhteistyössä monipuolisen ja laajan ammatillisen verkoston kanssa. Eniten yhteistyötä tapahtuu koulukuraattorin ja koulupsykologin kanssa, sekä säännöllisesti myös muun oppilashuoltoryhmään kuuluvan henkilökunnan, kouluterveydenhoitajan, opinto-ohjaajien sekä erityisopettajien kanssa. Luonnollisesti teen päivittäistä yhteistyötä myös opettajien, joista erityisesti luokanohjaajien, sekä myöskin rehtorien ja koulunkäyntiavustajien kanssa. Koulumaailman lisäksi koulun ulkopuolinen moniammatillinen yhteistyö- ja verkostotyöskentely kuluneen lukuvuoden aikana on ollut laajaa ja runsasta, yhteistyön tapahtuessa eri nuoriso- ja sosiaalipalvelujen toimijoiden kanssa. Tulevalle lukuvuodelle yhteistyösuunnitelmat myös koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa ovatkin jo kovassa vauhdissa.
Peruskoulussamme oppilaita on monta sataa ja myös opettajia on erittäin runsas joukko, joten sujuva ja ennen kaikkea oppilaiden etua palveleva yhteistyö ei muodostu välttämättä täysin itsestään selvästi. Tärkeimmäksi kokemakseni huomioksi nostaisinkin tähän sujuvan ja oikea-aikaisen viestinnän merkityksen. Itse toivon työssäni, että myös esimerkiksi opettajille olisin matalankynnyksen oppilashuoltokontakti ja minua voisi lähestyä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jo ennaltaehkäisevässäkin tarkoituksessa. Välttämättä ennen kuin esimerkiksi mahdollinen pulmatilanne on päässyt kunnolla edes alkamaan tai muodostumaan. Tällöin pääsemme opettajankin kanssa varhaisessa vaiheessa jo miettimään, miten eri tilanteissa olisi järkevintä toimia, eivätkä tilanteet välttämättä pääse kehittymään turhan pitkälle tai suuriksi.