Koulumme vanha ATK-luokka remontoitiin täysin uudeksi innoluokaksi. Vanhat pöytärivit tietokoneineen saivat väistyä ja tilalle tulivat siirrettävät pöydät, läppärit, älytaulut ja pieni elokuvastudio. Tilaa on suunniteltu ja odotettu pitkään ja olen ollut etujoukossa myös innoluokan käyttöönottokoulutuksissa. Kuitenkin parhaimman käsityksen innoluokan mahdollisuuksista sain menemällä luokkaan oppilaiden kanssa tänään ensimmäistä kertaa.
Päätin lähteä yksinkertaisesti liikkeelle. Ennen oppilaat ovat tehneet yhteiskuntaopin projektin, minä viiden vuoden päästä, vanhassa ATK-luokassa. Projektissa oppilaiden pitää suunnitella elämäänsä ja opintojansa, tutustua kelan tukimuotoihin, “vuokrata” asunto ja tasapainottaa oma budjetti. Nyt päätin tehdä saman projektin tällä kertaa innoluokassa. Halusin kokeilla, miten pelkkä luokkatilan muutos perinteisestä ATK-luokasta uuteen innoluokkaan muuttaisi oppilaiden työskentelytapoja?
Mukavasti sujuneen tuplatunnin aikana (2x75min) huomasin kolme muutosta oppilaiden toiminnassa:
- Oppilaiden erot työskentelytavoissa tulivat esille. Kun oppilaat saivat rakentaa itse työskentely-ympäristönsä, osa parkkeerasi perinteisen tuolin ja läppärin kanssa yksin nurkkaan, kun taas toiset muodostivat pehmeistä istuimista ja liikuteltavista pöydistä tiimityöpisteitä. Luokka jakaantui selkeämmin hiljaisen työskentelyn ja aktiivisen ryhmätyön alueisiin.
- Avoimessa tilassa työskentely tuntui luonnolliselta. Oppilaita ei erikseen tarvinnut ohjeistaa liikuteltavien pöytien ja tuolien kanssa. Kun yksi oppilas päätti, että aikookin opiskella viiden vuoden päästä Helsingin sijasta Oulussa, hän otti läppärinsä ja siirtyi “oululaisten” pöytään etsimään yhteistä kimppakämppää.
- Työskentely ei “tuntunut koululta”. Aamupäivä “avotoimistossa” ei tuntunut oppilaista koulumaiselta opiskelulta. Huomasin, että jotkut eivät pidä ollenkaan taukoja, “koska sai kuitenkin edetä omaan tahtiin”, kun taas toiset tuntuivat pitävän useamman kerran 10 minuutin välituntitaukonsa.
