
Miltä näyttää arviointi 2040-luvulla? On vaikea ennustaa edes sitä, miltä maailma tai koulu näyttää näin pitkällä tulevaisuudessa, mutta asian pohtiminen on mielenkiintoista puuhaa nuorelle opettajalle, joka tulee opettamaan vielä vuosisadan puolivälissä. Kehittyneen tekoälyn keksiminen luultavasti mullistaa nämä pohdinnat, mutta tällä hetkellä näen kaksi erilaista kehityspolkua tulevaisuuden arvioinnille.
Ensimmäisessä kehityspolussa ollaan täällä Suomessa jo pitkällä. Varsinkin Pekka Peura kehittää yksilöllisen oppimisen malleja, joiden arviointitavat ovat hyvin järkeenkäypiä. Käänteisessä oppimisessa ja yksilöllisissä oppimisen poluilla painotetaan sitä, että oppiminen on opiskelijan omaa omaisuutta. Opiskelijalle opetetaan monipuolisia itse- ja vertaisarvioinnin taitoja ja samalla tuetaan hänen kasvuaan ihmisenä.
Yksilöllisen oppimisen mallien edut ovat mielestäni siinä, että ne vähentävät koulussa tapahtuvaa teeskentelevää oppimista. Kun vastuu oppimisesta siirretään kokonaan opiskelijalle, hän joko opiskelee tai ei opiskele. Vaihtoehtoa lojua luennot läpi ja läpäistä loppukoe yhden illan lukemisella ei enää ole. Oppimisen tavoitteista ei silti luovuta, päinvastoin, kuten Pekka Peura kirjoittaa: