Arvoisa juhlaväki, rakkaat ylioppilaat ja opettajat,
mietin kauan, mitä tänään tässä seisoessani sanoisin. Mitä arvokasta sanottavaa minulla voisi mahdollisesti olla teille? Teille, jotka olette kokeneet suurimman osan kuluneesta vuodesta eri tavoin, erillään muista ja maailmasta.
Pandemia on jättänyt jälkeensä kiusallisen vähän yhteisiä asioita ja tapahtumia, joita muistella ja joista kertoa. Tämä vuoden kokoinen tyhjiö elämässämme on tukahduttanut keskusteluita, riuduttanut ystävyyssuhteita ja riistänyt meiltä kaikilta merkittäviä kokemuksia. Ensimmäisiä lukiovuosia muistellessani tuntuu lähes, kuin ne olisi kokenut joku muu, sillä niin paljon kaikki on muuttunut – mutta samalla tuntuu, että ympyrä olisi sulkeutunut.
Kaksi vuotta sitten muistan istuneeni väkijoukon keskellä ja katsoneeni, kuinka valmistuneet opiskelijat seisoivat rivissä tällä samaisella lavalla. Ihmiset kättelivät, halasivat ja lähtivät koteihinsa juhlimaan sukulaisten kanssa. Ajattelin silloin: “Kahden vuoden päästä seison tuossa ja muistelen, miten pitkä matka siihen oli.” Tässä sitä nyt ollaan, ja tuntuu kuin vuosikymmen olisi vierähtänyt.
Täytyy myöntää, että tuo subjektiivinen vuosikymmeneni oli hankaluuksien ja stressin lisäksi myös täynnä valtavan tärkeitä oivalluksia ja kokemuksia. Kuten myös varmasti monet vuosikurssilaisistani, olen saanut tältä koululta paljon enemmän kuin vain ylioppilastodistuksen.
Lukion aikana olemme kasvaneet ihmisinä ja oppineet luottamaan itseemme ja osaamiseemme. Täällä olen oppinut tekemään niitä asioita, jotka tuntuvat vaikeilta. Olen oppinut näkemään vaikeudet haasteina, jotka voi voittaa, mutta myös sen, että omat taistelut tulee valita tarkoin. Ehkä arvokkain oppi, mitä tältä ihanalta yhteisöltä olen saanut, on se, ettei virheitä pidä pelätä. Ne ovat vain yrittämisen välttämätön sivutuote, joka johtaa oppimiseen ja oivalluksiin. Näiden oppien ansiosta seison tänään edessänne, sillä kaksi vuotta sitten en takuulla olisi suostunut puhumaan suurelle yleisölle.
Kun tulin tänne kouluun, etsin ennen kaikkea samanhenkistä ja aitoa porukkaa. Tästä koulusta löysin kaiken, mitä kaipasin, ja paljon enemmän. Erityisesti näiden vuosien varrella minua on ihastuttanut se, miten taitavia ja lämminsydämisiä opettajamme ovat. Uskon, että voin koko vuosikurssimme puolesta kiittää teitä, opettajat, suurella sydämellä, sillä nämä vuodet olette kuunnelleet, kannustaneet ja tukeneet meitä. Päivästä toiseen olette kohdanneet meidät ihmisyksilöinä ja uskoneet meihin, kun emme ole itse siihen pystyneet. Työnne on suunnattoman arvokasta, ja teette sen valtavan hyvin. Kiitos.
Koulussamme jatkavat opiskelijat – olette paljon enemmän kuin numeroita. Näin jälkiviisaana haluan painottaa, että hauskanpito ja hyvinvointi tulee todella priorisoida opiskelun yli. Tässä mielessä en ollut itsekään mallioppilas vaan varoittava esimerkki. Älkää uhratko yöunianne arvosanojen vuoksi, ja pitäkää visusti kiinni harrastuksista ja ihmisistä, jotka tuovat teille iloa. Pitäkää huolta itsestänne, ja muistakaa pitää hauskaa.
Haluan kiittää vielä kotiväkeä ja sukulaisia, jotka ovat pitäneet meistä nuorista huolta näinä vaikeina aikoina. Olette kuunnelleet hajoiluamme, lohduttaneet ja tsempanneet meitä, kun maailma on tuntunut lohduttomalta. Olette valaneet meihin uskoa paremmista ajoista ja auttaneet pitämään epätoivon loitolla.
Rakkaat ylioppilaat; hymyilkää, selvisitte! Kolme vuotta opiskelua, epätoivon kyyneleitä, itsensä etsimistä ja kurssisuoritusten haalimista on nyt ohi. Annetaan tämän päivän kultaisen muiston säilyä mielissämme kirkkaana ja tummumattomana, ja annetaan sen punoutua osaksi meitä.
Koronapandemia on kirkastanut meille kaikille, miten epävarma ja ennalta-arvaamaton tulevaisuus on. Siksi lukiossa saamamme opit ja itseluottamus ovat ehdottoman tärkeitä, kun kokeilemme siipiämme ja lähdemme etsimään sitä, mikä meistä tuntuu merkitykselliseltä.
Toivon teille, vuosikurssilaiseni, kaikkea hyvää ja antoisia vuosia, riippumatta siitä mihin ryhdytte seuraavaksi. Ja me kaikki tänään valkolakin saaneet, annetaan itsellemme raikuvat aplodit ja juhlitaan, sillä tämä päivä on meidän.
Ada Kauniskangas
kevään 2021 ylioppilas