Liki 90 lukion ykköstä kävi ke 25.4.2018 katsomassa William Shakespearen tragedian “Julia & Romeo” Jussi Nikkilän ohjaamana Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Esitystä käsiteltiin ÄI3-kurssilla ennen ja jälkeen esityksen keskustellen. Lisäksi esityksestä saa kirjoittaa yhtenä vaihtoehtona draama-analyysin kurssin osasuorituksena. Shakespeare on myös keskeistä ENA3-kurssin sisältöä, ja samaa esitystä käsiteltiin myös englannin opetuksessa.
“Julia & Romeo” teki myönteisesti yllättävän vaikutuksen. Pelkästään teatterirakennus vaikutti ja sai aikaan hienon tunnelman. Valtaosan mielestä kannatti lähteä, “pitäisi käydä useammin”, ja esitys oli kokonaisuudessaan vähintään hyvä. Renessassiajan näytelmän modernisointi jakoi kuitenkin mielipiteitä: osan mielestä oli modernisoitu liikaa ja lavasteista odotettiin nähtyä runsaampia. Osan mielestä esitystä olisi pitänyt modernisoida lisää ja lyhentää tanssikohtauksia ja yksinkertaisen juonen runsassanaista esitystapaa, erityisesti Romeon (Olli Riipinen) runoilua. Valtaosa oli kuitenkin tyytyväinen Kansallisteatterin esitykseen.
Näyttelijöistä pidettiin lähes poikkeuksetta. Erityisesti henkilöhahmoista kiitosta saivat Romeon rohkea serkku Mercutio (Miro Lopperi) ja hulvattomana esitetty viiksekäs imettäjä (Sanna-Kaisa Palo). Molempien huumori puri, ja monet pitivät Mercution ja Tybaltin (Jarno Hyökyvaara) välille rakennetusta jännitteestä: itsensä hyväksymisen ja homofobian teemat nähtiin tuoreena tapana selittää serkusten kahakoita, joskaan niillä ei voi selittää sukujen ikiaikaista vihanpitoa. Teokseen tuotiin siis toinenkin tarina kielletystä rakkaudesta.Romeon esittäminen aloitekyvyttömänä runopoikana ihmetytti monia.
Useiden mielikuvissa Romeo oli vahva ja maskuliininen, ei arka ja Julian (Satu Tuuli Karhu) rohkaisua ja aloitteita kaipaava. Moderni tulkinta tupakoivasta, suoraan pullosta juovasta, päämäärätietoisesta Juliasta auttoi ymmärtämään teatteriesityksen nimeämisen Julian nimi ensin. Pienin yksityiskohdin, kuten hääyön kenkien riisumiskohdassa, rakennettiin henkilöhahmojen luonteiden eroja: Julia pudottaa saappaansa, minne ne ovat pudotakseen, Romeo näpertää huolellisesti ja hitaasti kengännauhat auki ja asettelee kengät kauniisti sängyn viereen.
Myös pukusuunnittelija Saija Siekkisen asut auttoivat tulkitsemaan esitystä. Capuletin varakas suku kulkee arvokkaissa, renessanssihenkisissä asuissa, kun taas Montaguen paljon esillä olevat Romeo ja serkukset eroavat Capuleteista arkisissa ja moderneissa vaatteissaan. Sukujen välisiä eroja arvomaailmassa ja myös taloudellisessa toimeentulossa korostetaan puvustuksella.
Eniten kehuja sai poikkeuksetta muusikko Mila Laineen säveltämä musiikki, jossa yhdistyvät perinteiset, melankoliset soittimet, kuten sello, elektroniseen tanssimusiikkiin. Hienona pidettiin myös intertekstuaalista viittausta Jenni Vartiaisen “Turvasana”-hittiin ennen hääyön tapahtumia. Kaiun käyttö tekee Julian virkoamisesta hautakammiossa vaikuttavan. Nikkilän ohjauksesta erotettiin useita näytöksiä, prologi ja epilogi, kohtauksia ja niin renessanssin kuin nykypäivänkin tyylipiirteitä.
Aivan jokainen ei ehtinyt esitykseen etukäteisohjeistuksesta huolimatta, mutta väliaikaa edeltänyt osuus näyttäytyi kiinnostavana myös lämpiön puolelta: näyttelijät pinkoivat salista lämpiöön ja kaiuttimista kuului Julian huutoa ja esityksen musiikkia. Seuraaminen näkemättä tapahtumia toi tuoreen ulottuvuuden teatterikeskusteluun.
Teatterikeskustelut tekstiksi tiivisti Juha-Matti Tammela