Mayk-joulukalenteri 2017

Luukku 1: 7A

Oli jouluaatto. Joulupukki oli jo kiertänyt melkein kaikki Suomen kaupungit ja asuinalueet mutta Maunulassa hän ei ollut vielä käynyt. Matkalla Maunulaan joulupukille tuli kova nälkä ja hän pysähtyi huoltoaseman kahvioon hampurilaiselle. Kun Joulupukki palasi parkkialueelle, jonne oli jättänyt poronsa, huomasi hän, että Petteri Punakuono ja kaikki Maunulalaisten lahjat oli varastettu…

Samalla kun joulupukin seikkailu alkoi, myös toisaalla Korvatunturilla tapahtui…

Joulumuori kauhistui nähdessään Teppo-tontun tuoman viestin. ”Paha kurjuuden henki, pimeyden perillinen Nox on palannut kivivankilastaan maan sisuksista, kuuman laavan keskeltä. Asia jotenkin liittyy Maunulan yhteiskoulun oppilaisiin… . Vain 7. luokan oppilailla on Voima pelastaa meidät kaikki! ”

Tämä viesti on saatava nopeasti joulupukille. Teppo-tonttu vaipui hetkeksi mietteisiinsä ja lähti heti etsimään pikkuruisen tunturisopulin viemään viestiä Joulupukille ja jonkun tunturisopulin avuksi.

Luukku 3: 7C

Tunturipöllö pääsi lopulta Maunulaan huoltoasemalle, jossa joulupukki oli ollut lämmittelemässä. Joulupukki oli innoissaan nähtyään tunturipöllön, että juoksi ulos pöllöä vastaan. Joulupukki liukastui ulkona ja kaatui maahan. Tunturipöllö lähti hakemaan apua. Pöllö löysi lähistöltä asukkaan ja rupesi tökkimään häntä selkään. Asukas katsoi pöllöä ja lähti seuraamaan sitä. Tunturipöllö johdatti asukkaan joulupukin luokse, joka makasi huoltoaseman pihalla. Asukas talutti joulupukin sairaalaan.

Onneksi sairaala oli vain 300 metrin päässä. Vähän aiemmin tunturisopuli löysi seuraavan juna-aseman. Juna-asema oli enää 500 metrin päässä. Asemalta kajahti kuulutus: Seuraava VR pikajuna lähtee 5 minuutin kuluttua.

Tunturisopuli ehti junaan. Joulupukki oli saanut hoitoa sairaalassa ja hänen kätensä oli kipsattu. Tunturisopuli oli junassa yksin koska kuka muka keskiyöllä kulkisi junalla. Tunturisopuli pääsi sairaalaan josta löysi Joulupukin sairasvuoteeltaan. Joulupukki kertoi tunturisopulille, että hänen piti hakea lahjat ja piilottaa ne hyvin. Tämä on tärkeä tehtävä ymmärrätkö? Kysyi Joulupukki.

Luukku 4: 7D

”Ymmärrän”, vakuutti tunturisopuli. Sopuli lähti matkaan etsimään Noxia ja lahjoja. Hän kiiruhti kohti Maunulan Yhteiskoulua, jossa lahjat ehkä sijaitsevat.
Yhteiskoulun ovien edessä sopuli huomasi Noxin ja Tepon juttelevan aulassa. Sopuli ryntäsi sisään ja juoksi suoraan Noxin luokse.

”Missä lahjat ovat, Nox?”
”Hyvää päivää Sopuli, voin johdattaa sinut sinne, jos haluat.” Nox hymyili iloisesti.

He lähtivät lahjojen piilopaikkaan. Nox avasi salaisen paikan oven ja he astuivat sisään. Ja siinähän ne lahjat olivatkin. 23 suurta lahjakasaa odottivat lattialla hienoina ja mahtavina.

Äkkiä kuului jyrisevä ”pum”! Sopuli käännähti ympäri ja tuijotti lukossa olevaa ovea. Nox oli pamauttanut oven kiinni ja häipynyt. Sopuli oli yksin lahjojen kanssa huoneessa, josta häntä ei ikinä löydettäisi

Luukku 6: 7H

Sopuli ymmärsi, että yksin hän ei pystyisitekemään mitään, joten hän otti avaimen mukaansa ja lukitsi oven ja lähti kohti sairaalaa.

Päästyään ovesta ulos, Sopuli huomasi Noxin ja Tepon koulun kulmalla. He juttelivat hiljaa ja ilmeisesti punoivat uusia juonia joulun pilaamiseksi. Sopuli perääntyi varjoihin ja pyysi perässään tulleelta rotalta, josko tämä voisi harhauttaa pahiksia. Rotta teki työtä käskettyä ja lähti kiipeämään kohti Tepon lahjetta ja sujahti saman tien lahkeen sisään. Teppo tunsi rotan kiipeävän jalkaansa, ja alkoi kirkua kauhuissaan. Teppo alkoi juosta ympäri pihaa ja huusi apua. Yhtäkkiä Teppo kaatui naamalleen ja Nox meni päätään puistellen auttamaan.

Sopuli huomasi tilaisuuden tulleen ja ryntäsi pihan poikki. Juuri kun se huokaisi helpotuksesta, se huomasi petolinnun kynnet olallaan. Sopuli kauhistui, mutta huomasi että lintu oli sama pöllö, joka oli auttanut sitä aikaisemmin. He liisivät kohti sairaalaa, kun yhtäkkiä tyhjästä ilmestyi uusi lumimyrsky. Tuiverruksessa pöllö tiputti Sopulin, mutta viime hetkellä sai tämän napattua.

Pöllö mätkähti sairaalan ikkunasta sisään ja luntakin pöllähti sisään. Sopuli huomasi sairaanhoitajan, ja meni tämän luokse näyttäen kuvaa joulupukista. Ystävällinen hoitaja vei eläimet pukin luokse, ja he kertoivat koko jutun tälle. Pukki huolestui ja sanoi järkevästi: ” Emme millään voi voittaa Noxia kolmistaan. Tarvitsemme apua!”. Hoitaja antoi heidän käyttää sähköpostiosoitettaan. Pukki kirjoitti: ”Huomio, joulumaan väki! Täällä puhuu Joulupukki. Tarvitsemme kaikkien tonttujen apua. Valmistelkaa varaporot ja kiitäkää Maunulan sairaalaan!”

Joulupukilla meni kauan viestin kirjoittamisessa, hän ei ollut melkein ikinä käyttänyt tietokonetta. Vihdoin he pääsivät ulos sairaalasta. Mutta heti, päästyään ulos, he saivat vastaansa lumimyrskyn, hirveämpänä kuin äsken. ”Tämä ei ole luonnollista!” Pukki huusi. ”Uskon, että Nox on tämän takana! Hän varmaan huomasi lähtömme.” Sopuli huokaisi. Samaan aikaan, kun tontut vihdoin pääsivät Maunulaan myrskyn läpi reellä, he liittyivät Pukin ja Sopulin joukkoihin. Mutta tästä vasta alkoi taistelu joulun puolesta.

Luukku 9: 7A

Joulupukki oli lähettänyt tunturisopulille kirjeen, jossa hän kertoi ettei pystyisi jakamaan joululahjoja murtuneen jalkansa takia. Siksipä jonkun muun täytyisi tehdä se. Mutta kuka sen tekisi?

Sopuli pohti ja pohti, ja kävi pohtiessaan katsomassa vielä Star Warsin Tennispalatsissa. Elokuvan jälkeen sopuli selvitti mieltään. “Jos joulupukki ei jaa lahjoja, minun täytyisi tehdä se”, sopuli mietti. “Mutta olen liian pieni siihen hommaan. Tarvitsen jonkun avukseni”, tunturisopuli totesi, ja juuri silloin elokuvateatterin pihaan pysähtyi keltainen kuplavolkkari kyydissään Sibelius ja von Wrightin veljekset.
Sopuli kysyi seurueelta, minne he ovat matkalla. Sibelius kertoi heidän olevan matkalla Maunulan Yhteiskoululle, koska Sibelius halusi kuunnella koulun orkesterin ja kuoron harjoituksia ja Von Wrightin veljekset kehuivat kovasti kuvisluokan maalaustarvikkeita. “Mutta kukas sinä olet?” Sibelius kysyi.

Sopuli kertoi kaiken siitä, miten hän oli saanut tärkeän tehtävän, löytänyt lahjat, joulupukin jalka oli murtunut ja nyt joulun kohtalo olisi vain hänen käsissään. Sitten Sibelius totesi: “Me voimme auttaa sinua.” Sopuli oli ikionnellinen ja nousi kuplavolkkarin kyytiin. Seurue lähti köröttelemään kohti Maunulaa. Ehkä joulu pelastuukin?

Luukku 11: 7 C

Sopuli miettii, että mitä voisi tehdä saadakseen lahjat takaisin Sibeliukselta ja Von Wrightin veljeksiltä. Sopuli keksi, että hän voisi itse antaa Sibeliuksen ja Von Wrightin maistaa omaa lääkettään eli tehdä ansan heille.

Sopuli tajusi, että Sibeliuksen ja Von Wrightin veljekset lähtevät autolla pakoon ja niin Sopuli lähti juoksemaan heidän perään. Sopuli hyppäsi Bussiin ja hän oli niin onnekas, että bussi lähti samaan suuntaan kuin he. Bussi kaahasi heidän ohi. Sopuli pysähtyi seuraavalla pysäkillä ja toivoi että Sibeliuksen ja Von wrightin piilopaikka olisi lähellä. Sopuli näki, että he kääntyivät parkkipaikalle. Parkkipaikka sijaitsi Ala-asteen luona. Sibelius ja veljekset menivät sisään. Sopuli meni sisään takaoven kautta. Hän katsoi sisään liikkasaliin. Sieltä kuului kauhea ääni.

Luukku 2: 7B

Tunturisopuli oli juoksemassa täyttä vauhtia joulupukin luokse kertoakseen pahan hengen vieneen kaikki lahjat. Aikaa ei kuitenkaan ollut paljoa, ja silti hänen täytyisi ehtiä lähes toiselle puolelle Suomea vain muutamassa tunnissa. Hän alkoi stressata ja panikoida pikkuisen, ja miettiä miksi himputissa he eivät olisi voinut vaan antaa pukille lahjaksi puhelinta, jolla hänelle voisi soittaa tunturisopulin juoksuttamisen siasta!
Hän alkoi jo melkein luopua toivosta, mutta sitten huomasi pienen juna-aseman keskellä ei mitään, ja kuuli hiljaisen kuulutuksen:
“Viimeinen supernopea VR-pikajuna lähtee kahden minuutin kuluttua.”
Tunturisopulin mielessä syttyi pieni toivon kipinä, ja hän alkoi kiitä supernopeasti kohti pikkuruista juna-asemaa, ja ehti hypätä viime hetkellä kyytiin.
Kahden minuutin kuluttua junasta kuitenkin sammui kaikki valot, se alkoi täristä ja pysähtyi töksähtäen. Sitten kuulutettiin että junan moottori oli kuulemma jäätynyt.
“VR on ihan paras, eikö vain?” Mutta ei sillä edes ollut niin paljon väliä. Hänellä ei oikeastaan edes ollut junalippua mukana, ja koska junasta ei voi enää ostaa niitä, hänet olisi potkaistu ulos joka tapauksessa. Juokseminen siis jatkui!
Mutta juoksumatkan kesken hän huomasi pahan hengen joka oli matkallaan kotiin Maunulasta. Hän tajusi heti, että tämä saattaisi olla ainoa mahdollisuus vakoilla häntä ja saada tärkeitä tietoja lahjojen piilopaikasta, joten juuri niin tunturisopulimme päätti tehdä.
-Olikohan se nyt niin hyvä idea piilottaa kaikki ne lahjat maunulan yhteiskouluun? sanoi pahan hengen apuri Teppo.
-No tietenkin se oli, sanoi paha henki.
-Eihän siellä ole ketään joululomien aikana, eikä kukaan haluaisi mennä etsimään sieltä. Ja vaikka joku jotenkin maagisesti menisikin, he eivät ikinä löytäisi niitä sau- kuulitko tuon?
Teppo ja paha henki tuijottivat kiveä, joka oli tuntunut äsken pieraisevan. Ja sitten kiven takaa hyppäsi tunturisopuli joka alkoi sprintata täysillä pakoon heitä! Mutta paha henki sai hänet heti kiinni.
-Kukas ihme sinä olet?! kysyi paha henki.
-En ainakaan joulupukin lähetti! 🙂 sanoi sopuli hyvin vakuuttelevaisesti.
– (ಠ_ಠ)hmmm… No jos kerran ET ole joulupukin lähetti, niin mikä sinun viestisi sitten EI olisi? kysyi paha henki.
– Noh, eipä se muuta kuin että kaikki lahjat ovat varastettu, nyt täytyisi aloittaa operaatio ninjaseiskat ja kaikki lahjat ovat kai nyt ilmeisesti piiloitettu maunulan yhteiskouluun johonkin sau- alkuiseen paikkaa, mutta nyt kun minut on näin ikävästi napattu, viestiä ei koskaan saada perille… Olisipa joku muu joka joka voisi viedä viestin perille ja pelastaa kaiken… oi kunpa… oi kunpa… NO LIIKU NYT HITSIN LAISKA PÖLLÖ, MINÄ TIEDÄN ETTÄ KUULIT KAIKEN, JOTEN TÄMÄ ON NYT SINUN TEHTÄVÄSI! LIIKU!!!
Kaikki kääntyivät katsomaan pientä pelästynyttä tunturipöllöä joka nyökkäsi hämmentyneenä sopulille, ja alkoi hätäisesti lentää pois. Viesti näyttäisi yhä pääsevän ajoissa perille!

Luukku 5: 7E

Sopuli oli täysin varma, että hän tulisi kuolemaan sinne. Hänellä oli kaamea nälkä joten hän meni ja repi puolet lahjoista, hän söi kaiken syömäkelpoisen. Kun hänen vatsansa oli täynnä hän nukahti. Silloin pieni Rotta luiskahti oven alta suussaan huoneen avain, mutta Rotta ei tajunnut että hän on väärällä puolella avaimen kanssa. Hän kuuli Sopulin kuorsauksen ja meni hänen luokseen.

Sopuli säikähti hereille ja kysyi “Kuka sinä olet ja mitä teet täällä?”

Rotta vastasi “Olen vain Rotta ja tulin hakemaan sinua pois täältä. Viiksiäni kutkutti että joku oli pulassa täällä. Ajattelin, että hommaan ton avaimen ja tuun hakemaan sut pois täältä.”.

Sopuli oli hyvin innoissaan, että Rotta oli tullut pelastamaan hänet. Rotan täytyi vain luiskahtaa oven toiselle puolelle ja avata ovi, näin Rotta teki ja Sopuli pääsi vapaaksi.

Luukku 7: 7I

Meanwhile this was happening in Lapland, Santa Claus got robbed and won hospital me tag, tuvo pérdida dear memoria a corto plazo. He was very excited about this years Christmas, donat que finlàndia ha fet loo anys, ell ha planejat de fer regals als nens. Therefore he was planning to give the children special presents. Whilst santa Claus was in the hospital, Jo elves the unhone naye tofe bahaye aur unhe replace kiya old tofo ke satu. Y entoces cuando santa Claus Volvo Le dieron ana gran sonpesa bhege saare tofe Christmas Eve take.

Luukku 8: 7J

Santa could see a yellow, piercing light.
”Where am I?” Santa said
Santa felt a hard aching pain in his left leg.
His reindeer named “Jordanio” landed in a pond and now recovering from the injuries.

Santa got up slowly.
“Ouuchhhh” Santa screamed.
He knew was going to fall so he grabbed the edge of his bed for balance.
“Somebody help!” Santa screamed, waking up the whole hospital.
A nurse named Mary Jane rushed into help Santa.
“You should really stay in bed Mr. Santa.” Mary said.
Santa hopped back into his bed and went to sleep thinking
“What am I gonna do?”

Luukku 10: 7B

Sopulilla oli hiukan pettynyt olo. Hypätessään Sibeliuksen ja Von Wrightin veljesten autoon se oli vaikuttanut ihan hyvältä idealta, mutta he olivat ajaneet jo puolitoista tuntia, eivätkä he edes tuntuneet menevän maunulaan päin.

Sopuli huokaisi, ja päätti että olisi varmaan parempi vain mennä bussilla ja yrittää kuitenkin jakaa lahjat itse. Mutta kun hän oli nousemassa penkistään, Sibelius nappasi hänestä kiinni ja vetäisi takaisin penkilleen.
-Äläs nyt hötkyile, olemme melkein perillä, hän sanoi.
-Mutta eihän tämä ole… eikun mitä?
Jotenkin he näyttivät silti päässeen maunulaan, vaikka sopulin mielestä he olivat ajaneet koko ajan väärään suuntaan… Kummallista.
-Noniin, näytä tietä pikku sopuli! Sanoivat Von Wrightin veljekset.
Yhä hiukan hämmentyneenä, sopuli käveli koulun sisälle ja painoi salaoven avausnappulaa. Mutta se ei toiminut..? Hän painoi sitä uudestaan ja uudestaan mutta ovi ei vain auennut. Sibelius ja veljekset alkoivat nauraa pahisnaurua ja huoneen seinät alkoivat sulaa. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?! Sitten kaikki katosi ja sopuli putosi suureen metallihäkkiin. Sibelius käveli hänen eteensä, ja virnisti leveästi.
-Hahaa! Tipuitpas ansaani! Tämä oli vain suuri simulaatio, jotta näyttäisit meille salaoven paikan, ja nyt kun tiedämme sen, voimme nyt ajaa oikeaan maunulaan, viedä lahjat noxilta ja myydä ne suurista rahakasoista! Ahahahaa!
-Voi eeeei!; eikun hetkinen, te varastatte noxilta? Ettekös te työskentele hänelle?
-Ei, me olemme palkkionmetsästäjiä. Ei meitä kiinnosta joulun pilaaminen, haluamme vain rahat. Mutta nyt riittää puhuminen, me lähdemme maunulaan, ja sinä jäät tänne. Tässä häkissä ei ole edes avaimenreikää! Hahhahhaa!

Mitä ihmettä sopuli nyt voisi tehdä? Lahjat varastettaisiin taas, myytäisiin mustassa pörssissä, eikä täällä ollut ketään lähellä auttamassa häntä. Ehkä joulu onkin nyt pilalla… Voisipa mennä vain ajassa taaksepäin ja estää tämän kaiken tapahtumasta… Mutta sehän olisi tietenkin mahdotonta.

Luukku 12: 7D

Yht’äkkiä sopulin viereen putosi pienen pieni laite, josta tuprusi savua. Se oli ajankääntäjä. Sopuli otti sen käteensä ja tarkasteli sitä. Sitten hän painoi varovasti pientä sinistä nappia. Kuului kova pum ja hänen korvissa alkoi suhista ja hän toivoi kovasti, että pääsisi siihen hetkeen, jolloin hän oli hypännyt Sibeliuksen ja veljesten autoon. Kuului toinen kova pum ja sopuli säpsähti huohottaen. Hän nousi ylös ja katsoi ympärilleen. Kyllä, hänen toiveensa oli todella toteutunut, hän oli nyt hetkessä, jolloin hän oli hypännyt autoon.

Sopuli ryntäsi Maunulan yhteiskouluun ja suoraa tietä lahjojen luokse. Hän toivoi kovasti, että hän saisi suuret lihakset, joilla hän voisi kantaa ja jakaa lahjat. Yht’äkkiä katon läpi putosi pullo, jossa oli jotakin vihertävää nestettä. Sopuli otti pullon käteensä ja joi yhdellä kulauksella pullon tyhjäksi. Hän nosti lahjat kevyesti harteilleen ja lähti jakamaan lahjoja ympäri Maunulaa. Mutta ennen sitä, hän osti uudet juomat pulloihin, jotka hän oli juonut tyhjiksi.

Rättiväsyneenä sopuli otti junan Korvatunturille ja matkusti sinne, jossa Joulupukki jo odotti. Hetki, kun sopuli astui Joulupukin huoneeseen, Joulupukki ryntäsi halaamaan häntä.

“Sinä pelastit joulun”, Joulupukki iloitsi.

“Jeeh”, sopuli vastasi väsyneenä.

Sopuli ja Joulupukki keskustelivat ja vaihtoivat kuulumiset. Yht’äkkiä sopuli muisti kaksi kysymystä, jotka olivat vaivanneet häntä viimeiset kaksi tuntia.

“Missä Nox, Sibelius ja veljekset ovat? Ja miten taivaalta putosi voimajuoma ja ajankääntäjä?” Sopuli kysyi.

“Aivan, odotinkin että kysyisit nämä kysymykset,” Joulupukki hymyili. “Nox, Sibelius ja veljekset ovat vankiilassa, ja sait voimajuoman ja ajankääntäjän, kun toivoit sitä niin paljon. Se on joulun taikaa.” Joulupukki myhäili.

Sopuli näytti hämmentyneeltä, mutta tiesi, että jonakin päivän hän vielä ymmärtäisi. “Hyvää joulua sopuli,” sanoi Joulupukki hymyillen. “Hyvää joulua Joulupukki,” sopuli vastasi, ja he halasivat.