Kesäkuun ensimmäisenä maanantaina alkoi perinteikäs Matematiikkalukion kesäkoulu. Matka suuntautui tällä kertaa Nuorgamiin, lähelle Euroopan unionin pohjoisinta kohtaa. Bussiin pakattiin reiluksi viikoksi ruokaa, tutkimusvälineitä ja opiskelumateriaaleja. Leirille lähti 25 opiskelijaa aikomuksenaan opiskella kesäloman alkajaisiksi kompleksilukuja, Lapin biologiaa ja maantiedettä. Mukaan lähti myös viisi opettajaa sekä kuljettaja.
2.6. Maanantai
Aamuvarhaisella alkaneen pakkaamisen ja muun lähtöhäsellyksen päätyttyä pääsimme matkaan tasan kello kahdeksalta. Noin kymmenen maissa aamulla Jyväskylän tienoilla bussin takapenkeillä Mafia -peli oli jo hyvässä vauhdissa. Ensimmäinen pysähdys oli Hirvaskankaan ABC:llä, jossa söimme kaikki lämpimän ruoan joko Hesburgerissa tai buffetissa.

Puoli yhden jälkeen jatkoimme matkaa hieman vaimeiden yhteislaulujen säestäminä. Bussimatkan viihdykkeeksi valittiin myös levyraadin avulla taustamusiikkia.

Toinen pysähdys tapahtui Tupoksen ABC:lla, jossa jaloittelimme ja ostimme viimeiset ruokatavarat matkaa varten. Samalla vaihdettiin kuljettajaa ja tyhjennettiin septitankki.
Matka jatkui pian uudelleen, jonka jälkeen bussissa pelattiin muun muassa Catania, Unoa ja muita lautapelejä.

Noin yhdeksän maissa pysähdyimme viimeiselle pysähdykselle tien sivuun paistamaan makkaraa ja maissia hennossa sateessa. Siellä myös törmäsimme reissun ensimäisiin hyttysiin, jotka olivat kaupunkilaisen silmissä massiivisia.

Loppumatka meni uneliaissa tunnelmissa, kun teimme matkaa kohti Nuorgamia ja Tenon temppeliä kohti. Virkeimmät näkivät ikkunasta karunkauniin Inarinjärven. Pääsimme perille viimeinkin kahdelta aamuyöllä, minkä jälkeen asetuimme aloilleen ja menimme nukkumaan.
-Poro: Mark, Viktor ja Paavo
3.6.Tiistai
Vähäisten yöunien johdosta, heräsimme kahdeksan yhdeksän maissa väsyneinä. Saimme tehtyä aamutoimet, jonka jälkeen nautimme runsaasta aamupalasta. Söimme puuroa ja voileipiä useilla täytteillä.

Aamupalan jälkeen kävimme läpi leirin kulkua ja sitten siirryimme opettelemaan kompleksilukujen perusteita, joiden kanssa työskentelystä löydettiin energiaa korvaamaan vähäisiä yöunia.

Lounaan jälkeen leirikoulussa ensi kertaa olevat aloittivat tunturikoivun lehden kasvun seurannan ja toista kertaa olevat opiskelijat alkoivat kirjoittamaan menomatkalla tehtyjä havaintoja maantieteellisestä matkasta Suomen halki. Reissun alkua varjostanut huono sää alkoi väistyä ja loppupäivän saimmekin nauttia auringonpaisteesta.
Leirin lopulla pidettävän lajitestiin harjoittelun jälkeen aloimme pystyttää kauan odotettua puolijoukkuetelttaa. Teltta kohosi mökin pihalle sujuvasti. Matematiikan opiskelu jatkui muun muassa napakoordinaattien esittelyllä.

Iltaa vietettiin korttipelien ja saunomisen merkeissä. Tenojoen vesi oli kylmää ja virtasi nopeasti, joten vain harvat halusivat mennä uimaan. Saunan jälkeen söimme iltapalaa ja menimme sänkyyn pidempää unta toivoen.

-Kahvinporot: Pyry, Luukas ja Leo H
4.6. Keskiviikko
Aamu alkoi tuttuun hirvittävään näkyyn, nimittäin seinälle kiinnitetyn hirven kallon tyhjään katseeseen. Nautimme maukkaan aamupalan vielä hirven valvonnassa. Pian olikin jo kiire pakata tavaroita päivän reissua varten. Nopean säämittauksen jälkeen koko konkkaronkka siirtyi bussiin, jonka määränpää oli noin tunnin ajomatkan päässä Kevon tutkimusasemalla.
Kuulimme asemanjohtaja Otso Suomisen esitelmän tutkimusaseman toiminnasta ja tehtävistä. Luennon jälkeen kävimme tutustumassa sääasemaan, siitepölynkeräimiin ja revontulikameroihin. Lopuksi ajoimme vielä kilometrin päähän katsomaan kenttätutkimusalueita, joiden avulla selvitettiin esimerkiksi saasteiden vaikutuksia kasvillisuuteen. Näimme myös aitauksen, jonka sisälle poroilla ei ollut pääsyä. Aitauksen sisällä oli runsaansi jäkälää, jonka syömisestä porot voivat vain haaveilla. Matkalla havaitsimme myös hirven virtsalla viihtyvän hirvenparvimaljakas -sienen.

Kevon tutkimusasemalta palasimme takaisinpäin Utsjoen kylälle syömään. Ruokapaikkana toimi Sámi Village, jossa nautimme mestarikokkimme Tepon grillikanaa ja maissia. Paikan lisäetuna oli vaikuttava näkymä joen toiselle puolelle Norjaan.

Lounaan jälkeen siirryimme bussilla muutaman sadan metrin päähän Utsjoen geologisen luontopolun lähtöpisteeseen. Luontopolku oli pitkä ja kulki läheisen tunturin huipulle ja kurua pitkin takaisin alas. Matkalla pysähdyimme alueen geologiasta kertovien kylttien luona. Ensikertalaiset tutkivat eri kasvilajien peittävyyttä pysähdyspaikoissa tunturin eri osissa sekä, miten kasvillisuus muuttui siirryttäessä polulla eteenpäin. Konkarit puolestaan tutustuivat tunturin ja Utsjokilaakson geologiaan. Pohdittavana oli esimerkiksi, miten siirtolohkareet, kuviomaat ja kurut ovat syntyneet. Lisäksi piti esimerkiksi tunnistaa erilaisia kivilajeja. Bongasimme myös tunturin laella olevassa pienessä lammessa uiskentelevat tukkasotkat ja isokoskelot.

Rankan retken jälkeen jouduimme vielä kestämään rankan matematiikan. Käsittelimme De Moivren kaavan ja yleisen juuren. Muistikolmiot olivat kuitenkin muuttuneet unohduskolmioiksi, eikä juuri kellään ollut mitään hajua, mikä sini 30 astetta todellisuudessa on. Ville joutui puuttumaan tilanteeseen “kissakaaviolla”, jossa oli kuva kissasta ja johon oli merkitty kissan sisä- ja ulkopuoli. Kun kerran ei muistikolmioitakaan osattu, tämäkin oli Villen mielestä tarpeen kerrata.

Nöyryytyksen jälkeen lannistuneet opiskelijamme siirtyivät illanviettoon. Sauna oli taas kuumana ja saimme nauttia Tepon loihtimista herkuista. Lautapelinä oli tälle illalle vuorossa Codenames, jossa pitää lyhyiden vihjeiden avulla viestiä omalle joukkueelle, mitkä kortit täytyy kerätä. Lopulta kävimme väsyneinä nukkumaan 20 vaille puoli 12.
-Hirvenkäristys: Teo, Joona, Elias ja Mikko
5.6. Torstai
Aamu alkoi perinteisesti Teppo-kokin puuron tuoksuun. Ei auttanut muuta kuin käydä kimppuun, sillä klo. 9 oli aika lähteä palsasuolle Pulmankijärven ja -joen lähelle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan sinne piti lähteä iltapäivällä, mutta iltapäivän mahdollisen sateen takia lähtö siirrettiin aamuun. Matka oli vain 30 min reilun sadan asukkaan kylän, Nuorgamin “keskustan” läpi ja kaunista tunturipaljakkaa pitkin Pulmankijärven eteläpuolelle. Järven toisella puolella oli hienoja vuoria, jotka olivat tietysti Norjan puolella.
Kun pääsimme perille, kävelimme kaikista pisimmän tuntuisimman kilometrin matkan palsalle ja aloitimme hommat. Ensikertalaisten eli biologian opiskelijoiden tehtävänä oli kartoittaa palsan kasvillisuutta ja ottaa ensimmäistä kertaa osaa legendaariseen rahkasammalkilpailuun.

Konkarit maantieteilijät taas kairasivat ja tutkivat palsojen maaperän rakennetta.

Tämän jälkeen konkarit lähtivät seikkailulle katsomaan Pulmankijoen mutkittelua sekä tulevaisuudessa muodostuvaa makkarajärveä.

Opettajien vaihtaessa ryhmiä mestarisuunnistaja Teppo johdatti meitä, mikä oli hieman jännittävä mutta onnistunut järjestely.
Sitten talsimmekin takaisin bussille ja lähdimme lähikaupan kautta kohti mökkiä reilun tunnin myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.
Mökkiin saapumisen jälkeen luennoivat Ville ja Anna meille 3. asteen yhtälön ratkaisukaavaan ja teimme siihen liittyviä tehtäviä.

Pitkän matikan tunnin välissä Teppo-kokki tarjoili maukkaita tortilloja. Loppupäivän kipuilimme matikan tehtävien lisäksi mm. rahkasammalten tunnistusten parissa ja kärsimystämme säesti ulkona piiskaava tuuli ja sade. Loppuilta meni sitten saunomisessa, uutuusnumero letunpaistossa ja pelaillen rauhoittumisessa.
-Lapin viima: Vilja, Malla ja Oleksandra
6.6. Perjantai
Aamu alkoi ripeästi aamupalan ja muiden aamutoimien parissa. Teimme myös eväsleipiä, joita oli tarkoitus syödä päivän matkan aikana. Tavaroiden pakkaamisen jälkeen suuntasimme nokkamme kohti Norjaa.

Bussimatkan ensimmäinen pysähdys suuntautui rannalle, jossa laskuvesi oli paljastanut rantaa noin sata metriä pidemmälle ja tuonut esille kivisen pohjan täynnä levää. Rannalla tutkimme mereneläviä. Moni käytti suuren osan ajasta etsimässä hienon näköisiä simpukankuoria, katkoja ja putkimatoja. Jopa upea merietana havaittiin. Jotkut menivät myös kalastamaan. Harmittavasti kalaa ei tullut.

Seuraava pysähdys oli kivisellä rannalla, jossa osa ryntäsi heti heittelemään leipäkiviä. Kivien pituusheitossa Ville pisti kaikille jauhot suuhun paiskaamalla kiven aivan jättimäisen pitkälle. Kalastamistakin yritettiin taas mitättömin tuloksin. Samalla päästiin kuitenkin ihailemaan mahtavaa rantamaisemaa. Rannalta myös löytyi paljon mielenkiintoisia asioita, kuten ravun irrallinen jalka. Pysähdyksen jälkeen jatkettiin matkaa idemmäs kohti Varanginvuonon kärkeä.


Lopulta saavuimme tunnelia pitkin Vardøhon ja suuntasimme melkein koko porukalla Norjan itäisimpään kohtaan. Kulkeminen oli hidasta ja tuskallista jyrkkien laskujen ja kivikkoisen maan takia. Näkymä saaren pohjoiskärjessä kohti Jäämerta oli upea. Osa porukasta havaitsi kaukoputkella myös joukon merilintuja, kuten lunneja, isokoskeloita ja merimetsoja. Myös hylje nähtiin nostamassa päätään merenpinnan yläpuolelle.
Osa opiskelijoista vaelsivat vielä saarta etelään päin tutkimaan hienoa rotkoa ja bunkkeria. Bunkkerin läheltä löytyi paljon kiinnostavia maanalaisa tunneleita.


Bunkkerien tutkimisen jälkeen masterchef Teppo alkoi paistamaan lounaaksi makkaraa, maissia, kanaa ja herproteiinisuikaleita. Takaisintulomatkalla pysähdyimme aluksi ihmettelemään paikallista ruokakauppaa, josta osa opiskelijoista osti norjalaisia makeistuotteita ja limonaadia. Samalla bussin vessa tyhjennettiin ja vesitankki täytettiin.
Matkan viimeisellä pysähdyksellä ennen leiriin paluuta tapahtui hiekkarannalla, jossa oli mahdollista uida kylmässä Jäämeressä. Tähän osallistui vain osa ryhmäläisistä. Nämä uskaliaat nuoret kahlasivat hytisevän kylmässä merivedessä, jonka jälkeen kuivateltiin ja palattiin bussille. Loput opiskelijat keräsivät eriskummallisia luita rannasta ja seurasivat uimista.

Mökeille saapumisen jälkeen väsyneet matkustajat painuivat pehkuihin saunomisen ja iltapalan jälkeen. Samalla päästiin muiden iltojen tavoin nauttimaan lautapeleistä, tandemshakista ja durakista.
-9 Kings addicts: Kyösti, Roope ja Tommi
7.6. Lauantai
Heräsimme tavalliseen tapaan kello kahdeksan maissa. Aamu alkoi maukkaalla puurolla ja ruisleivällä. Aamupalan syötyämme meille pidettiin “kevyt” puolentoista tunnin matematiikan teoria, jota seurasi matikantehtäviä lounaaseen asti.

Opiskelua seurasi keittiömestari Tepon kokkaama lounas. Tarjolla oli herkullista tikka masalaa. Ruokailun jälkeen alkoi toinen matematiikan teoria ja iltapäivällä olevaan kasvitenttiin valmistautuminen.
Toisen teoriasession jälkeen osa porukasta lähti muutaman minuutin kävelymatkan päähän läheiselle hiekkatörmälle hyppäämään pituutta. Muut jäivät mökille tekemään matikantehtäviä ja opiskelemaan kasvitenttiin. Kolmen maissa ryhmä kerrallaan mentiin tekemään ulos kasvitenttiä ja muut kirjoittivat biologian loppuraporttia tai tekivät matematiikan loppumattomia tehtäviä. Konkarit eli toista kertaa mukana olevat oppilaat piirsivät Dorkanjunni -tunturin profiilia samaan aikaan kuin ensikertalaiset suorittivat kasvitentin.

Kuuden maissa tarjoiltiin keittiömestarin uunifetapastaa ja jatkettiin viimeisiä matikan tehtäviä huojentuneina siitä, että kasvitentti oli viimein ohi.
Varttia vaille seitsemältä osa lähti mökin vieressä olevalle tielle etsimään sinirintaa, jota ei kuitenkaan sitten nähty. Ilta jatkui rauhalliseen tuttuun tapaan lautapelejä pelattaessa, lettuja paistaessa ja saunoessa. Tunnelma oli tosin hieman stressaantunut huomisaamuisen kompleksilukujen kokeen takia.
-Ahmat: Anton L, Leo T ja Joel
8.6. Sunnuntai
Tänään aamu alkoi lempeästi – eli herättiin hikisinä matikankokeen aiheuttamaan stressipaniikkiin. Villen herätettyä kaikki ehdimme kuitenkin aamupalan napata, vaikka ruokaillessa kaikki olivat vielä henkisesti unessa. Onneksi kahvi ja megis helpottivat tilannetta.
Kofeiinin vieroitusoireiden jälkeen paljastui totuus: kahden tunnin mittainen matikan koe. Kokeen aikana sormet kärsivät huonosta kynäotteesta. Välillä tuli tuijotettua tyhjää paperia ja pohdittua, olisiko sittenkin pitänyt kerrata vähän aikaisemmin. Koe piti tehdä paperilla, joka ei kyllä haitannut, sillä siihen ehti jo viikon laskemisen jälkeen tottua. Kokeen jälkeen odotti lounas. Tarjolla oli uutta ruokaa, mutta osa opiskelijoista nautti jääkaapista edellisten päivien jämiä. Mikro oli massiivinen, mutta niin olivat myös annokset. Osa annoksista saattoi tulla liiankin kuumiksi, mutta minun annokseni (Ruiyan) oli lämpötilaltaan lähellä absoluuttista nollapistettä.
Ruoan jälkeen lähdimme kuljettajamme Timon kyydissä taas matkalle. Kaikki sujui hyvin, ja perillä oltiin jo ennen kuin ehdimme keskittyä maisemiin, sillä oli kasa kirjoitettavaa tekemättä. Saavuttuamme paikan päälle aukenivat retken parhaat maisemat. Tenojoen suistolla aukenee Jäämereen yhteydessä oleva Tanavuono. Ympärillä voi bongata korkeita vuoria sekä upeita kyliä. Tekemistä riitti, oli valokuvaajia, linnun bongaajia, simpukan keräilijöitä, sekä kalastelijoita. Minä (Ruiyan) otin muutaman hienon kuvan maisemasta ja sitten menin kalastamaan. Minulla ja muilla kalastajilla tärppäsi parikin kertaa. Kerran sain kelattua kalan muutaman metrin päähän, jonka jälkeen se pääsikin sitten pakoon. Sain kuitenkin katkan, joka oli kooltaan pienempi kuin uistimeni, mutta eihän koolla ole väliä, eihän?



-Ylänköbanaanirotat: Ruiyan, Anas ja Anton P.
9.6. Maanantai
Heräsimme tänään kello 4 aamulla ja teimme aamupalaksi eväsleivät, joita söimme sitten bussissa. Aloitimme lopullisen tavaranpakkauksen. Yhteistyöllä siivosimme mökin huolellisesti, minkä jälkeen siirsimme valmiiksi pakatut tavarat bussiin.


Bussi starttasi kohti Helsinkiä aamulla kello 6. Matkan varrella näimme kauniita maisemia, sekä järviä että poroja.

Osa meistä nukkui bussissa, koska yöuni jäi lyhyeksi. Noin kahden tunnin bussimatkan jälkeen pysähdyimme Inariin matkamuistomyymälään. Monet ostivat matkamuistoja muistoksi tästä matkasta.
Kun kurnivien vatsojen kuoro alkoi häiritsemään kuljettajaa huolestuttavan paljon, tarjoutui tämä auliisti päästämään meidät kärsimyksistämme huolto-aseman kotipizzaan Rovaniemellä. Noutopöydän antimista nauttivat saivat tarkkailla paikallista ravintolakulttuuria ja hermoilla hissukseen ulkona seisovaa poliisiautoa, kun taas tiskiltä tilaavat tyytyivät kaappaamaan annoksensa paniikinsekaisesti kainaloihinsa kellon lähestyessä yhtä. Ville kipitti hännänhuippuna tihkusateen läpi raukeaan bussiin, jossa osa seurasi lumoutuneena Teppoa ja tämän suklaakuorrutteista jääteköpuikkoa. Matka jatkui taas tasaisesti täristen läpi vehreän sekametsän, jota värittivät idylliset puupiirtit sekä vilahdukset komeasta Kemijoesta.

Mikko hyvästeltiin Oulun rautatieasemalla, josta matka jatkui lyhyehkön tauon jälkeen kohti etelää. Tuntitolkulla kestänyt pitkästyttävä matka alkoi jo valaa apeutta nuorten kapinallisiin mieliin, mutta onneksi viihdykkeiksi löytyivät vanhat klassikot: Winx-klubi ja Catan-peli. Uuvuttavan istumisen piristäminä matkalaiset soitattivat musiikkia, väittelivät elämänfilosofiasta ja viikon matematiikan väsyttäminä – nukkuivat. Viimein saavuttiin Hirvaskankaan huoltoasemalle, jossa nomadit murkinoivat kukin tyylillään: osa jogurttia ja sanaristikoita ahmien, toiset hampurilaisilla herkutellen.
Ja loputon asfalttitie ylsi aina illanhämärään saakka. Bussiin vuoti hiljalleen reissun loppumisen apatia, mutta tulenpunainen auringonlasku (reissun ensimmäinen) lohdutti vielä tajuissaan olevia intohimoisella väriloistollaan. Vaikka bussi ei ratsastanutkaan auringonlaskuun, saivat reissulaiset satumaisen päätöksen Lapin kesäkoululle 2025.

-Uivelot: Anna, Armita ja Nawid <3
P.S. hyvää kesää kaikille!