“The Florida Project” – amerikkalaisen unelman kääntöpuoli

Viimeisellä pakollisella suomen kielen ja kirjallisuuden kurssilla ÄI6 käsitellään kertomuksellisuutta eri näkökulmista, joista yksi on kertomukset audiovisuaalisessa kerronnassa. Koska emme voineet lähteä elokuvateatteriin, päädyimme katsomaan Yle Areenasta Sean Bakerin ohjaaman “The Florida Project” -elokuvan (USA, 2017), joka sai ilmestyttyään erinomaisen vastaanoton.

Bakerin elokuva kertoo tarinan 6-vuotiaasta Mooneesta, joka asuu äitinsä kanssa motellissa Disneylandin lähellä, Orlandossa, Floridassa. Elokuva on kuvaus köyhyydestä, amerikkalaisen unelman kääntöpuolesta ja epätoivoisten ihmisten epätoivoisista yrityksistä selvitä elämässä. Kerronta tapahtuu lapsen näkökulmasta ja lasten aistihavaintoja korostaen, mikä kuullaan lasten kiljuntana ja dialogina, nähdään kuvakulmassa ja elokuvaan valikoiduissa tapahtumissa.

“The Florida Project” käsiteltiin keskustellen. Keskusteluissa painottuivat draaman kaari ja kerronnan keinot – tematiikkaa unohtamatta. Opiskelijat havaitsivat, että elokuvan nimi oli tiettävästi koodinimi Disney-yhtymän laajalle huvipuistohankkeelle, josta syntyi Disney World. Genrenä elokuvalle tunnistettiin “slice of life” eli elokuvan tavoitteena on mallintaa elämää realistisesti, ja monien mielestä elokuva olikin tyyliltään aika dokumentaarisen oloinen.

Bakerin elokuvan todettiin etenevän varsin kronologisesti ja nojaavan useiden tarinalinjojen varaan. Perinteiseen Hollywood-elokuvaan verrattuna se kulkee varsin hitaasti ainakin osittain päiväkirjamaisuutensa vuoksi. Elokuvan rakenteesta huomattiin puuttuvan häivytys sekä ratkaisu. Äänimaailma korostaa elämän ja lasten ääniä; musiikkia on oikeastaan vain loppukohtauksessa.

Bakerin elokuvassa on vahva kontrasti siinä, että Disney World on korkealuokkainen matkailukohde, mutta samalla vieressä on motelleja, joissa henkilöt juuri ja juuri pystyvät maksamaan viikon vuokransa ja asuvat käytännössä pysyvästi vastoin motellin sääntöjä. Elokuvan henkilöt ovat perinteisiä Hollywood-elokuvia epätäydellisempiä ja siksi myös heitä inhimillisempiä ja sympaattisempia. 

“The Florida Project” piristi ÄI6-kursseja, ja vaikka yhteisesti emme voineet elokuvaa katsoa, opiskelijat muodostivat vapaa-ajallaan pieniä ryhmiä ja kokoontuivat katsomaan yhdessä tai olivat kuvayhteydessä toisiinsa katsoessaan Bakerin ohjaustyön tulosta kotonaan.

Kursseilla käydyt keskustelut tekstiksi tiivisti
Juha-Matti Tammela

Edellinen artikkeli
Harppi-festarit 2021
Seuraava artikkeli
007 ja tehtävä lukiossa
Ei tuloksia.