Lukiolaisen itsenäisyyspäivän puhe

Arvoisa juhlaväki, vastavalmistuneet ylioppilaat, nimeni on Jooa Muukkonen ja haluan lämpimästi kiittää teitä tilaisuuteen osallistumisesta.

“Meitä on niin moneen junaan.” Se on hyvä sanonta, kiteyttää olennaisen ja sopii melkein kaikkiin tilanteisiin. Minulle se kuitenkin kantaa erityistä merkitystä – olen nimittäin lukion ohella tehnyt töitä junatarjoilijana ja voin kertoa, meillä töissä letkautus on komiikan huippua ja aina, kun kuulen sen, totean vain, että naurattaahan se.

Muistan vielä hyvin ensimmäisen itsenäisen työpäiväni. Juna oli loppuunmyyty ja päämääränä Oulu. Siellä minä sitten junailin, mies vailla pohjakassaa. Tein parhaani ja lopputulos oli hyvä. Se oli jännittävää, mutta koin se myös erittäin palkitsevaksi. Se pakotti itsenäiseen ajatteluun ja työskentelyyn, ja koen kehittyneeni ihmisenä sen ansiosta. Itsenäinen toiminta ja itsenäisyys ovat keino kehittää itseään.

Itsenäisyys on suuri ja monimutkainen asia, mutta minulle, ja varmasti monelle muulle nuorelle, se on melkein itsestäänselvyys. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Saamme olla paljosta kiitollisia. Jos meitä edeltävät sukupolvet eivät olisi tehneet valtavasti töitä ja uhrautuneet entistä paremman huomisen puolesta, eläisimme varmasti hyvin erilaisessa Suomessa. Kaikki tämä, suomalainen kulttuuri, hyvinvointivaltio, koulutus ovat olleet avainasemassa elämässäni, ja ne ovat auttaneet meitä kasvamaan ihmisiksi, joita olemme tänä päivänä.

Viimeisen sadan vuoden aikana Suomi on ollut merkittävässä muutoksessa ja sen mukana myös käsitys suomalaisuudesta on muuttunut. Kun vanhempani olivat koulussa silloin vuonna kivi ja keihäs, koululaisten taustat olivat kutakuinkin samanlaiset. Omalta osaltani tilanne on ollut paljolti erilainen. Luokallani on ollut ihmisiä monista taustoista ja lähtökohdista ja koen sen rikastaneen elämääni. Se on tuonut elämääni uusia näkökulmia, ja muistan vielä elävästi, kun menin uuden luokkalaiseni luo kylään. Yllätys oli suuri, kun pöydässä ei ollutkaan ruokana makaronilaatikkoa vaan azerbanilaista kotiruokaa ja ruokajuomana ei ollutkaan maitoa vaan hyvin uutettua teetä.

Jooa Muukkonen