Rovaniemen sankarit 29.11. - 3.12.2010

Maanantaina lähdimme Helsingistä matkaan joulupukin kotikaupunkiin pirteässä pakkassäässä. Päivällä oli normaalisti koulua, mutta juuri kukaan ei kuitenkaan pystynyt kunnolla keskittymään, kun jokainen odotti lähtöä innoissaan. Ultra-super-hypermoderniin yöjunaan ahtauduttuamme epäuskoinen mielentila valtasi meidät: ”Me ollaan junassa Rovaniemelle!”

Järkytyimme aluksi makuuhyttien pienuudesta: kun saimme laukut hyttiin, emme tahtoneet enää itse mahtua sisään. Meillä oli hyttejä kahdessa vaunussa, mutta toinen vaunuista oli kokonaan meidän käytössämme. Yöunet jäivät kaikilla muilla lyhyiksi paitsi Oonalla, joka nukkui Rovaniemelle asti. Valtaosa valvoi aamun pikkutunneille. Osa katsoi tietokoneelta jalkapallo-ottelua Barcelona–Real Madrid (tulos 5–0), ja matka sujui mukavasti myös korttia lätkien. Yöllä hätäännystä herätti herätyskello, jonka aikapommilta kuulostava piippaus kello neljä aamuyöllä ajoi herätetyt käytävään pakoon. Yöjuna oli hyvä, koska matka oli pitkä: lähdimme kello 22.23 ja saavuimme Rovaniemelle 10.41 aamulla. Aamulla meitä oli odottamassa Kutilan liikenteen tilausbussi, joka vei meidät opistolle.

Tiistai valkeni kylmänä ja kirkkaana, mutta pohjoisen kuivassa ilmassa ei aurinko kauan viihtynyt: se laski jo kello kahdelta iltapäivällä. 9b majoittui Santa Sportin Lakituville, noin 900 metrin päähän urheiluopistosta, Ounasvaaran rinteeseen. Mökit olivat hienot, kotoisat, hyvin tunnelmalliset ja nykyaikaisesti varustellut. Niissä oli ihanuuksia, kuten sauna ja takka, sekä keittiö, PlayStation 2 ja runsaasti tilaa. Ainoa huono puoli Lakituvissa asumisessa oli matka, jota piti kulkea edestakaisin, mutta tämä ei lopulta ollut ongelma, kun vuokrasimme opistolta pulkat. Mökeillä asumisen parhaita puolia oli se, että sai toimia itsenäisesti: pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa. Toisaalta ensimmäisenä yönä Atte tunki kolmannen sängyn Topiaksen ja Eetun huoneeseen ja kaikki nauroivat niin paljon, että sattui. Hiljaisuus tuli aina kello 22, mutta valvominen oli helppoa, jos oli hiljaa. 9c ja 9d yöpyivät opiston vieressä olevassa rakennuksessa nimeltä Kammi II, jossa oli erikokoisia huoneita ja yhteinen oleskelutila.

Kun olimme tiistaina purkaneet nopeasti osan tavaroistamme, menimme lounaalle, jonka jälkeen ohjelmassa oli pökkistä ja kaupunkisotaa. Oli hauskaa! Urheilun jälkeen söimme päivällistä. Jokaisena iltana meille tarjottiin vaihtoehto mennä joko uimaan, laskettelemaan, hiihtämään tai kuntosalille. Rinteet olivat tarpeeksi haastavat. Laskettelun jälkeen jouduimme kiipeämään pilkkopimeän rinteen alhaalta ylös, mutta ajatus lämpimästä saunasta auttoi jaksamaan. Lumilautailu ja moottorikelkan kyytiin pääseminen olivat parasta leirikoulussa! Monet eivät olleet koskaan aiemmin lasketelleet, mutta oppivat nopeasti. Lastenrinteestä sai siirtyä aika pian isoon rinteeseen.

Ruoka oli hyvää, ja aamulla sai kahvia ja muita kuumia juomia, mehuja ja tietenkin leipää, muroja ja puuroa. Päivälliset olivat hyviä, koska niistä sai tarpeeksi energiaa lyhyiden yöunien jälkeisiin ”tömmellyksiin”. Aamuisin heräsimme aamupalalle kello kahdeksan. Iltapala tarjottiin kello kahdeksasta yhdeksään.

Keskiviikkona aamupalan jälkeen oli vuorossa erilaisia ulkopelejä, kuten köydenvetoa turnausmuotoisesti, ultimatea ja jalkapalloa lumen peittämällä tekonurmikentällä. Pelasimme myös muistipeliä ja osallistuimme viestijuoksuun. Näiden jälkeen opettajat ottivat meistä upean yhteiskuvan. Kaikki näyttivät viihtyvän. Kaikki halukkaat pääsivät tutustumaan myös Rovaniemen keskustaan tai vaihtoehtoisesti saivat jäädä pelaamaan sählyä tai käydä salilla. Kävelimme pitkin Jätkänkynttilää keskustaan, osa lähetti postikortteja ja kävi ostoksilla. Kävimme myös Suomen pohjoisimmassa Mc Donald’sissa. Kokoonnuimme Sampokeskuksen katutasossa, aivan Lordinaukion edessä. Palasimme opistolle takseilla. Iltapalan jälkeen katsoimme kaikki yhdessä elokuvan ”Kuudes aisti”.

Torstaina suuntasimme seinäkiipeilemään ja keilaamaan. Kumpaakin lajia oli 75 minuuttia. Kiipeilyssä oli neljä erilaista seinää. Kaikilla näytti olevan hauskaa, eikä kukaan ollut huono. Kävimme myös Juha Saarisen ohjaamalla luontokävelyllä Lapin luonnossa. Luontokävelyllä oli sen verran ongelmia, että Markus unohti kenkänsä tyttöjen huoneeseen ja tytöt unohtivat avaimensa huoneen sisään. Kävimme Ounasvaaran näköalatornissa ihailemassa Lapin kauniita maisemia. Näimme myös mäkihyppytornin. Iltapäivällä meille tarjoutui mahdollisuus päihittää Ville ”Kiitäjä” Tilvis 200 metrin pikajuoksussa. Ville lupasi hänen voittamisestaan limut ja hänen harmikseen Arttu, Markus ja Jooel voittivat hänet. Eve, Pinja ja Maria menivät lisäksi volttimonttuun. Oli hienoa, että osa sai harjoitella myös omaa lajiaan. Pian olimme taas aterioimassa.

Aikainen pimeys oli haaste Maunulan suunnistajille: useat tekivät kuutamokävelyn pimeään metsään laskettelurinnettä etsiessään. Arttu, Markus, Henna, Jenna ja Anniina eksyivät pulkkamäen jälkeen metsään. He olivat eksyksissä kaksi tuntia, minkä jälkeen paikallinen samalla raitilla asuva mies haki heidät pakettiautolla opistolle Ounasvaaran ”väärältä” puolelta. Muutaman kerran myös kauppareissulle tuli huomattavasti lisämittaa ”oikoreitin” muodossa, kun pimeä metsä päihitti etelärannikon asukit. Torstai-iltana, kun eksyneetkin olivat löytäneet iltapalalle, söimme herkullista suklaakakkua Jeren kunniaksi, sillä Jere vaihtaa koulua. Jerelle pidettiin myös puhe.

Perjantaiaamuna aamupala päättyi vasta 9.30. Monella oli aika vaikea päästä ylös sängystä eilisen valvomisen takia. Aamiaisen jälkeen osa kävi kaupassa ostamassa paluumatkalle eväitä ja piti vielä pakatakin, ellei sitä ollut tehnyt jo eilen. Ennen kotimatkalle lähtöä vierailimme myös napapiirillä joulupukin pajakylässä. Kävimme joulupukin luona ja osa otti yhteiskuvan hänen kanssaan. Jotkut päättivät mennä läheiselle Shellille, kun toiset menivät katsomaan tonttuja ja poroja ja kiertelemään kauppoja. Pajakylästä menimme jälleen bussilla rautatieasemalle. Vaihdoimme pikajunasta pendolinoon Oulussa. Ihmiset Rovaniemellä olivat todella ystävällisiä.

Paluumatkalla ryytynyttä seuruettamme viihdytti Tampereen kohdalla pendolinossa hyvässä maistissa ollut paikallinen, jonka mukaan infotaulut olivat koreaa ja hänen matkalippunsa varastettu. Konduktööri ohjasi Hämeenlinnaa etsineen tamperelaisen lopulta oikeaan junaan.

Sää oli kaikin puolin mainio. Selkeä keli ja pikku pakkaset eivät olisi voineet olla parempia liikkumiseen. Toivomisen varaa jäi vain lumitilanteeseen: valkoista kultaa ei ollut kuin kymmenisen senttiä. Rovaniemi oli hieno kokemus ja me viihdyimme! Oli mukavaa olla välillä miettimättä koulujuttuja ja ylipäätänsä olla pois koulusta ja viettää aikaa porukalla vapaa-ajalla. Omaakin rauhaa sai, jos halusi. Leiri olisi voinut kestää pitempään, aika meni erittäin nopeasti! Tällaisia leirikouluja pitäisi olla useamminkin, koska niistä saa aina hyviä uusia kokemuksia ja taitoja. Yhteishenki oli hyvä ja Rovaniemen leirikoulu oli yhdeksännen luokan kohokohta!

Leirikouluun osallistui 41 yhdeksännen luokan oppilasta, liikunnan opettaja Juha Saarinen sekä luokanvalvojat Ville Tilvis (9b), Päivi Seiskari (9c) ja Juha-Matti Tammela (9d). Leirikoulua valvoneiden opettajienkin mielestä matka oli kokonaisuudessaan erittäin hyvin onnistunut ja antoisa.

Tekstin ovat kirjoittaneet yhteistyönä paluumatkalla kaikki leirikouluun osallistuneet oppilaat.